A black canvas

Jälleen vanhempaa, noin vuosi sitten kirjoitettu. Pieniä muutoksia.



"She's a black canvas", I muttered
and made my way through thorns
throat dry and hoarse

The very words I uttered
fell into those caves of eyes
white like lies

She poured the poison into my mouth
I clenched to her
tried to grasp her spine
but she broke my mind
and She gave in
as the velvet became dim

She's a black canvas
All stained with the kisses of other men
And I am not one of them

Ihmiskohtaloita

Löysin vanhan runon:


Tunnen miehen, joka asuu ikkunan takana

"Olisipa minulla järvi, jossa uida
valo, joka ripustaa ovelleni
tyttö, jota pitää polvellani"

hän sanoo

Joka aamu hän pesee kasvonsa
iltaisin sytyttää kynttilän
ja kuuntelee kaukaisen linnun kutsua
vieraalta maalta

Tunnen tytön
jonka punainen hame hulmuaa merkkinä
ja miehet, jotka ajavat hänen ohitseen
lukevat hänet auki

Joka yö

hänen silmänsä tottuvat pimeään mereen
ja aalto lyö, lyö, lyö
vasten väritöntä kuultavaa ihoa

Jokainen meistä on kaunis

Riippumatta siitä, miltä näytetään
– se riippuu siitä, miten näköämme käytetään



* Tässä tutkin kahta: 1. Voiko otsikko olla osa runoa? ja 2. Voiko "näön" ymmärtää sekä a) näköaistina että b) ulkonakönä?

Voiko?

Aamuherääminen viileässä puutalossa

.



Yön aikana myrsky oli pyyhkinyt maiseman piirteettömäksi
Ikkunan iholla valui vesinoroja
Sisältä katselin minä, läpitunkematon
Vain neutriinojen lävistämä
neutraali
Aamusta oli häivytetty virkkeiden rajat
Jätetty tauot sanojen välissä
Haihdutettu usvaksi äänteet
Unta oli jatkettu vedellä
Unelmia kiillotettu pölyllä

hiljaisten hetkien askeleet

matolla

ja puulattian raoista pilkottava pimeys

For the Winter

There is coldness that does not freeze you
There is darkness that does not seize you

There is lightness that does not please you
There is warmness that does not release you

Merchandise

I went into a shopkeeper's inn, as I recall
He was mean and vicious, as they used to be all

I said: "Please sir, I do not like to barter
But for one small thing I would ask for a fool
Would you have something precious, something true?"

He said: "Why, mister, I have just the time for you!"

culpabilité

syyllisuuden tumma huntu leyhyy kasvoilleni
puhaltaisivatpa syksyn viimat sen pois, pois
sillä syvintä surua
ei verhota

Mietteitä keväiseltä kävelyltä

Ihminen
seuraat polkua
koska joku on tiennyt, minne kulkea
astuessasi juurten päälle
muista, miten ne löytävät tiensä
minne ne vaeltavat


Astu askel sivuun
elämä leviää kaikkialle
kosketuksen kantaman päähän
Astu askel syrjään
kehosi kuiskuttaa: "kotiin"


Vastasit kysymällä
Minne minä kuulun
Tajusin empimättä
Minä kuulun metsään
Kuuntele
Sielusi kantaman päähän

* * *

Jos tietäisit
mitä koin metsässä tänään
pitäisit minua maailman viisaimpana ihmisenä
mutta minä
en muista enää


* * *


näkisit tytön
joka juoksee kesämekossa käsilaukku perässään viilettäen
laskee kätensä sivelemään koivun rungon sävyjä
jos sävyjä voi sivellä
ja ilmaa katsella
koivun runkojen välillä

tytön, joka kahlaa kanervankukissa
varvut eivät satuta häntä, vaan silittävät
joka tähyää järveä, katsoo taivasta
ja astelee takaperin rinteessä
näkisit tytön
kuten näkisit sormen, joka osoittaa valoa, tai lähdettä

tämäkin on totta
kuten jokainen ihminen
ja varjo sinun auringossasi

The turning of the day.

The wind, the sun, the stars, the snow ; the wind.

Something was not right in me.
Something twisted and turned inside
out
of me.
Awakened by the gales
blowing from the five corners of the world
Tormented, shattered, the blunt instances of the ego
Became yet again sharper, unique
Found their desire in this mourning morning of memory.

I sighed.


*

alone, we are not much
alone, we can not touch
feel
the world turning
its cheek away from the sun
alone, we are not one

Nainen peilin takana

Nainen ohittaa peilin
Katse raapii hopeakalvoa kuin kynnet teräspintaa
Kovetettu, kalloon koverrettu
Naiseuden kuva

ja ilon
hän kätkee yön syliin
kuin tumman ruusun nuppu kasteen

Edemmäs.

Kirkuva väri
irvisti läpi
parkuvan olon
kaatuvan talon

Väsynyt hanki
Keihästi seipään
Parjattu vanki
Oksensi leipään

Vellova valo
karjaisi "Varo!"
Yllätkö hihnaan?
Elämän rihmaan.