Mietteitä keväiseltä kävelyltä

Ihminen
seuraat polkua
koska joku on tiennyt, minne kulkea
astuessasi juurten päälle
muista, miten ne löytävät tiensä
minne ne vaeltavat


Astu askel sivuun
elämä leviää kaikkialle
kosketuksen kantaman päähän
Astu askel syrjään
kehosi kuiskuttaa: "kotiin"


Vastasit kysymällä
Minne minä kuulun
Tajusin empimättä
Minä kuulun metsään
Kuuntele
Sielusi kantaman päähän

* * *

Jos tietäisit
mitä koin metsässä tänään
pitäisit minua maailman viisaimpana ihmisenä
mutta minä
en muista enää


* * *


näkisit tytön
joka juoksee kesämekossa käsilaukku perässään viilettäen
laskee kätensä sivelemään koivun rungon sävyjä
jos sävyjä voi sivellä
ja ilmaa katsella
koivun runkojen välillä

tytön, joka kahlaa kanervankukissa
varvut eivät satuta häntä, vaan silittävät
joka tähyää järveä, katsoo taivasta
ja astelee takaperin rinteessä
näkisit tytön
kuten näkisit sormen, joka osoittaa valoa, tai lähdettä

tämäkin on totta
kuten jokainen ihminen
ja varjo sinun auringossasi