Kun auringon valonheittimen loiste valui suuresta huoneesta hakkuuaukon takaa heittäen lumen ja oksien projektion metsän ruusunpunervalle kankaalle

ja pakkasen varjo väijyi notkoissa.

La nostalgie et la mélancholie

Moi, je suis un animal sauvage
J'habite une ancienne terre jeune
j'aime bouger mes jambes
sentir la force qui m'emmène vers ma proie
mais aussi
sentir la souffle de la vie
à l'extérieur, je suis votre golem
dans vos contes, les grands ouvrages
la culture, votre politesse
j'y entends des mots souffrants
des mots qui racontent des histoires.
Quand la souffle du vent me chante
Je reste fixée, mais je vole
Je vole un moment de répit, ma mémoire.

Everyday lyricism.

There are days that stand still - even though you're moving
and sometimes it gives you the sense of freedom.
you drift among the fixed faces, motionless grins
You think, but your thoughts have forgotten the smell of things.

Wouldn't touch a thing, unless like a moth's wing.

Just sweep your fleet feet, the street collapses under your feet until you get to sleep.

* * *

I thought I saw thy visage in the book, touched thy paper-like skin, felt thy breath in the winter... lift mine eyes up to the sky. The melodie of thy voice, this I do miss.

Longs jours, yours
long for everything
we ever shared
my love
my nature
my simple steps on the snow
the distant humming of the wind
the breath of fresh leaves
and the sighs
miss
for a long time
I lost you for so long
I couldn't say "so long" and leave
leaving for ever alone

Seul
dans le Minuit
La guirlande de la nuit

I think you need your daughter
of the day and of the longue nuit

Kaipaan lumiukkosia
ja metsän varjoisia
marjaisia
muistoja

Ego sum
Toujours, jusqu'à la fin de mon monde.

Katso käsiisi - lucid

Muistan jonkun kauan sitten kertoneen, että hän oli jostakin kuullut, miten unia hallitaan. Epämääräisyyden takaa. Kiehtovia viestejä. Tämä joku selitti, että unessa riitti, kun keskittyi ja katsoi käsiinsä; "Laske katseesi, sillä sinä olet siinä. Nosta kämmenesi kasvojesi eteen, ja tajuat. Et koskaan menettänyt hallintaa."

Vuosia myöhemmin lukaisin Carlos Castanedan "Matka Ixtlaniin" -teoksen, ja vaikka koko menestysromaani, "reportaasi" olisi suurta bluffia, uskon sen esittävän elämänfilosofiaa sellaisessa muodossa, että se on ravistellut ja ravistelee ihmisiä. Humpuuki ja rajatieto ei ole pahaksi, kun sen ottaa symboliselta kannalta. Siinä, kaiken muun ohella, mainittiin myös unessa katseen kääntäminen kämmeniin, muistaakseni yhtenä keinona, joka saattaisi toimia. Hallitsemaan unia. Minä koin valaistuksen: Tämä jonkun minulle jonakin määrittelemättömänä päivänä mainitsema huhutieto on oikeasti kirjattu johonkin yksityiskohtana; se on olemassa muunakin kuin hämäränä mieleni johteena. Vaikka nyt lukemisen muisto haalistuu, tarvitsisin taas fontin mustat railot paperissa muistaakseni, kokeakseni muiston totena..

Viime yönä katsoin unissani kämmeniin, ja siinä oli taas pelko. Hallinta? En tiedä. Olen saanut liiaksi aurinkoa. Ihoni kärvistyy, kupruilee,pelkään. Unessa katsoin sormiani ja ne olivat kuin ruskeiden pisamien kirjomia, aurinko oli nostanut iholleni pigmenttipilkkuja niin, että se alkoi värjäytyä pohjoisafrikkalaiseksi. Kävellessäni tänään katsoin käsiäni ajatellessani taas auringon voimaan, ja hämmästyin nähdessäni ne niin sileänvärisinä, muistin unen kuin kaikuna menneestä. Pelkäsin muutosta.

Ja ihmettelen, mitä minun käteni hallitsevat.

Auf Achse

1.8.2009. Saapuminen Frankfurt-Hahnille. Paljon kauppoja, kylttejä, ihmisiä kesähepeneissä. Koneesta astuesssa kohtasi kuuman päivän. Kiitoradalle jyrähtäminen oli aika menoa. Mielessäni pyörii englanti, ranska, jota olen lukenut sanakirjasta mekaanisesti ja saksanpalaset. Kelloni näyttää 19:56, Saksassa se on 18:54.

It's so easy to step on to plane,

much too easy to hop off the train

still on the way you won't stay to same

if you're still travelling with your name.

Astuminen ylös taivaalle on erilaista.

Les larmes ont traversé aux mes yeux quand j'ai quitté le sol de mon pays natal.

Je suis une femme dont les habitudes ne sont pas aventurieux. Ici, encore, j'ai les pieds sur une terrain étrange.

Il me faut un peu de sommeil.

Je vais decouvrir cette aventure toute proche à moi.

runo elämästä, jolle kuolema antaa merkityksen

Sanotaan, että kuolemassa
ne jotka uskovat paratiisiin, joutuvat paratiisiin
ja ne, jotka uskovat helvettiin, joutuvat helvettiin
mutta jos minä uskon ihmiseen
joudunko ihmiseen ?


Joudu jo !

Osa kaupunkia

Talsiessa tulee proosarunoja, rytmiltään tasaisen hitaita kuin askel toisen eteen.

En pidä kaupungeista
jotka nostavat ihmistä korkeampia aitoja naapureiden välille
ja ohjaavat kulkemaan päivittäin samaa, sitä samaa väylää
ja kun mietit, mitä aidan taakse kuuluu
se on sitä samaa, sitä samaa