- Välähdyksiä, on an ordinary day -
Ilta viilenee ja pieni pala leikattua nurmikkoa tuoksuu kesäiselle heinäpellolle, joka levittäytyy tähtien alla
ja ylitän sen kantaen styroksinpalaa, kaikista mahdollisista asioista - Heinäpellon tuoksu vaihtuu ja peittyy bensiininkatkuun
-
Kesäyön lepäävä vesi on valoisampi kuin taivas. Vesi helmeilee maasta kuin huntu, verhotut värit nousevat vitkaan silmiini
laulua, tyyneyttä, iloa
--
Aamuauringon kurkottaessa raikkaan, pehmeästä unesta heränneen maan, muistan elävästi juosseeni pitkin vaarojen huippua. Kiitollisena kokemuksistani tahdon aikanaan viedä oman perheeni hiljaisille rinteille vartomaan auringonnousua.
Olen yhtä innoissani luonnon taituruudesta ja lahjoista kuin Anna Kareninan Levin-setä.
There. Pääsin varsinaiseen aiheeseeni. Pyhitän ensi kuussa tämän hiljaisena pysyneen blogin muistiinpanoille joistakin klassikoista, joita luen heinäkuun tenttiä varten. Ehkä on aika viimeinkin tunnustaa, etteivät tekstit kunnolla pysy päässä, eivät kokonaisuuksina eivätkä erikoispiirteineen, jollei niitä pui pitkin matkaa.
Vuorossa siis: Leo Tolstoin Anna Karenina
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei (hui) Hilla!
Me oltiin kirjallisuushistoriassa samassa ryhmässä, ja jotenkin sitä kautta tässä nyt vaanin. Oon aikamoinen nuuskija.
Kävin tiistaina kirjallisuuden pääsykokeessa. En tosin saanut aikaan mitään järkevää, joten se siitä. Ei täälläkään mitään päämääriä, hömelönä lehahtelua vain ja niitä puolihuolimattomia hutaisuja. (Tykkään hurjasti tuosta edellisestä merkinnästä. Hömelö onkin nyt ehkä mun uusi lempisana.)
Yleisen kirjallisuuden tuntemus kakkonen? Jep, heinäkuussa tavataan.
Tiina
Hei Tiina! Kuinka hauskaa kohdata tuttuja. Ja huomata kauhunsekaisin tuntein, että joku ihminen saattaa lukea tätä ja muodostaa omat vastaansanomattomat mielipiteensä. Muuten, ihmisten stalkkaaminen netin välityksellä onkin mielenkiintoista.
Muistan omissa pääsykokeissani olleeni vain väsynyt. Katse kiersi lattiat, katot, päät ja jalat. Mietin, vieläkö pusertaisin yhden lauseen vai lähtisinkö ulos kävelylle. Onneksi kirjallisuus sallii myös etsiskelyn.
Kiitos kirjoittelusta.
Lähetä kommentti