Mona Lisa kääntyi katsomaan uimahallin katon sammuneesta lampusta, hätkähdyttävästi iäisestä sivuprofiilistaan liikahtaneena, chiaroscuroon valettu hymy hälvenneenä. Vastaani tuli vanha mies, jonka olalla istui harmaja pöllö. Sivuutin nämä näyt mietiskellen kulttuuria, joka puhuu silmieni lävitse.
Keskity keveiden tiukujen helinään juuri kuulokynnyksen alapuolella. Satakielet laulavat illan tummissa tarhoissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti