Kylmä ja märkä

Koko pitkän päivän kuljin paikallani istuin, seisoin odotin
tienvarret kävivät minulle tutuiksi
tähyilin kauas seinien läpi

Kun kävelin kotiin, hymyilin
kuin hullu ilman syytä

sillä
sade tuli
ja kasteli minut

Taloja

Jotenkin tämä talo tietää, että siinä asutaan
Sen maalipinta rakoilee, mutta ei märänny
ei ota hometta
                        vielä
Jos sen lattia kastuu, se kuivuu
tai se kuivataan
Uuni hohkaa lämpöä sen rakenteisiin
Joskus sen ovi on lukossa, joskus raollaan
Saappaissa sen tuulikaapissa
on sukat

Talo metsän tuolla puolen on toisenlainen
Ohi kulkiessani se lepäsi aloillaan
Sen maali on kirkasta, räikeää
mutta jotenkin se tuntuu kylmältä sisältä
kylmää

Sen ovi ammottaa saranoillaan
Sen ikkunat tuijottavat kutsuvasti
                     Kuin joku, joka ei pidä huolta itsestään
                          Kuin joku, josta ei pidetä huolta

Näkymätön, osa 2

Kaksi miestä seisoo tyynellä järvellä
aurinko on kirkas
vesi virtaa kaiteiden läpi

Kaksi kipeää sormea
puukujaa pitkin
vaeltavat hyönteiset

Miekkaliljat kurottuvat korkeuksiin
maassa makaa lapsi
aistit pakenevat valoa