Nautin lumisateisista viikonlopuista kaupungissa
kun työn muurahaiset kolineen ja auroineen
ovat lähteneet liikkeelle hieman myöhemmin
vieneet kilkutuksen ja räminän hieman kauemmas kinosten taa
kun lapsilla on hetki aikaa laskea
ennen kuin vesi huuhtoo mäet mennessään
kun myöhemminkin aamuun heränneelle, huojahtaneelle
(kuin olisi antanut periksi sisäiselle myrskylle)
on suotu mahdollisuus tarpoa lumessa
lumessa, joka satoi vaatteille, ryömi kengille (lähelle ihoa)
tuntea aurinko selkänsä takana
vaikka siellä on luode
ja katsella varpusia ja talitinttejä pensasaidoissa
kuin piikkilangasta kerityissä aidoissa.
Jokainen meistä tekee pesänsä sinne, minne pystyy.
lauantai 22. helmikuuta 2014
torstai 23. tammikuuta 2014
Traces
The winter is here. They've opened walkways for bikers over the frozen lake. Yet the sunshine feels so akin to spring, so precious little snow covers the land, that I can almost feel the apple trees blossoming with flowers. My memory is a turn of seasons. Our life is filled with phenomena, curious and incidental, and my rational mind can only traverse them like my feet leave traces on the untouched snow. But do they mark the icy cover of a frozen lake?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)