Nautin lumisateisista viikonlopuista kaupungissa
kun työn muurahaiset kolineen ja auroineen
ovat lähteneet liikkeelle hieman myöhemmin
vieneet kilkutuksen ja räminän hieman kauemmas kinosten taa
kun lapsilla on hetki aikaa laskea
ennen kuin vesi huuhtoo mäet mennessään
kun myöhemminkin aamuun heränneelle, huojahtaneelle
(kuin olisi antanut periksi sisäiselle myrskylle)
on suotu mahdollisuus tarpoa lumessa
lumessa, joka satoi vaatteille, ryömi kengille (lähelle ihoa)
tuntea aurinko selkänsä takana
vaikka siellä on luode
ja katsella varpusia ja talitinttejä pensasaidoissa
kuin piikkilangasta kerityissä aidoissa.
Jokainen meistä tekee pesänsä sinne, minne pystyy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti