Sarjasta "kotiseuturakkaus"

Siilit ovat parhaita eläviä fossiileja, parhaita piikikkäitä kiviä
jotka tassuttelevat pehmein käpälin autotallin oven alle.
Kuopsun kuopsun, oma kuoppa sun.
Söin enimmäkseen jäätelöä, mutta tomaatti oli parasta.
Siilit tassuttelivat pehmein käpälin auton alle,
ilmassa tuoksui palava liha, bensiini, tupakka
Illassa lähteellä yritin kertoa venäjäksi koliformisista bakteereista.
Sanovat, että mullan mikrobit tekevät onnelliseksi.
Illassa tuoksui palava liha, bensiini, tupakka
ja palsamin yrttinen imelyys.

Sarjasta "kotiseuturakkaus"

Ensimmäisenä vuonna, kun asuimme täällä
konkkasi talon ympäri kolmijalkainen koira
naapuri otti ja laittoi sen lihoiksi
se, joka kävi meillä soittamassa kitaraa
ja jonka heitimme ulos
- halusi seurustella liikaa

sitä itsensäpaljastelijaa, joka katseli minua uidessani
potkaisin jalkoväliin

kyllä, olemme olleet onnellisia täällä

ai se? - Kiitos, tein sen itse.
Niin, siltä jäi jälkeen jalka.

niin... niin.

Luontokulttuurit

Myöhäiskesän ilma; kosteudesta paksu
lämmin, punertava helle
taivas kerroksellinen, lumossaan upottava
kädessä rokotteen puuduttava kipu
auringon tylppä kiila kostean ilman
painamassa vedessä
valuvassa veressä
hiessä huolen haju
pelon, ahdistuksen, ja outouden
naiset violeteissa vaatteissaan
ilta kutsuu sen esiin meistä
violetti, myöhäiskesän väri;
ihmisissä ja kukissa voimakkaampi
kuin alkaisit aistia ultraviolettia
hyönteisen näöllä
imeliä siankärsämöitä
vaan missä ovat kärpäset?
näit tänään pökertyneitä kimalaisia
kuumalla asfaltilla
huolettaa se, aivan kuin se
pieni kivi, joka kalvaa sandaalissa
avoimessa ja ahtaassa tilassa
tumman ruohon läpi loistavat
kukkatähtimöt, voimakkaammin
sähkölaitoksen aidassa humalaa
sähkölinja liitää läpi taivaan
kävellessä, lokit istuvat jaloillaan
valkean kissan aave
ylimmän kerroksen ikkunassa
lehmusten varjossa hyönteisten
matala, outo surina
hopeapajun juurella tummat lehvät
kantavat verenpunaisia marjoja
tunnet katseen jostakin
käännyt ja katsot, eläimen kasvot
aave sähkölaitoksen katolla
herkkyys on suunnattava ulospäin
jotta se ei kalvaisi sisältä
vanhetessa kesät tulevat yhä ihanammiksi
ja yhä syvemmiksi, yhä varjoisemmiksi