Ça va.

Vaihdoin jälleen maisemaa, vaikka toisinaan se onkin vaikeaa (näköjään täällä kotikotona maltan kirjoittaa). "Elämä on peliä" -tapahtuman yökyöpelit istuvat vielä pelaamassa aamuun asti, mutta kaikkeen hauskaan ei voi revetä mukaan. Mahdollisuus kokoontua koko perheellä menee prioriteeteissa muiden rientojen edelle. "Big city nights" - there's always something tempting around the corner, but you'll just have to make your way home.

Onneksi aikataulu ei jatkuvasti puske mukavien puuhien parista. Vaikka välillä takaraivossa painostaa "toiminnan" tarve, hektisen rytmin peruja, hitaammin ecdetessä ehtii "ikuistaa hetket". Puhuin henkilökohtaisen kampaajani kanssa yön läpi ja seuraavan päivän metsälenkillä kehittelimme uusia ja jatkoimme jo esitettyjä ajatuksia englanniksi. Kielillähän on omat käsitteellistämisen keinonsa, joihin myös persoona mukautuu. Jutustelu rokkaa. Laajan mietintöjen kirjon levitimme esille. Ainakin graduaiheen keksin. Koskaanhan ei ole liian aikaista, hm?

Käsissä ovat taas pyörineet erilaiset kiinnostavat lehtiset kuten Suomen luonto, Tiede ja Kuukausiliite, äskettäin suomennettu Mézières & Christinin Valerianin ja Laurelinen seikkailut: Kivien järjestys ja Neil Gaimanin ja John Romita Jr:n Ikuiset.

Järkytyin tajutessani jo itsestäänselvyydeksi muuttuneen kuukuppini tärkeyden - unohdin sen Jyväskylään. Hirveän muovisen siteen liimaileminen paikalleen tuntui järjettömältä. Kuukautiskuppi on yksi niistä todella harvoista tuotteista, joiden käyttö tekee elämästä parempaa. En ole aiemmin tutustunut esineeseen, joka vastaa näin suorasti ja konkreettisesti kaikkiin arvoihini ja käsityyksiini - ympäristöystävällisyyteen, pienimuotoisuuteen ja läheisyyteen, itsetuntemukseen, luovuuteen ja siihen, että elämä on kivaa (ja siitä voi tehdä kivaa). Siksi paasaan kupistani edelleen. Naiset, vapauttakaa itsenne!

Kuuntelen yöllistä progea: Pink Floydin Sheep vielä ennen unta. Françoise Hardyn Tous les garçons et les filles kosketti uudemman kerran. Keskiviikkona kuulin professori-trubaduurin soittavan ja laulavan tutun melodian; sanoituksissa yksinäinen ja ulkopuoliseksi itsensä kokeva nuori puhuu rehellisesti ja tyynesti.

On a tous beaucoup des raisons d'être heureux, bien que le temps soit cruel.