Mieleni oli jo tuhkattu
sokeriin ja happamaan liemeen pullotettu henki
silti jalat jolkottivat läpi laitumen muhevan märän
takkuisen taimiston, homeen hellittämättömien
hämähäkinseittien
pysähtyivät
kyyristyivät puron varteen
villisti valui vesi seisahtumatta
silti levollisena kuin korppi
joka lepatti taivaalla vastatuuleen
teki mieleni jälleen
valua vastaan virtaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti