Löysin taas vanhan runon.
Ilta harjaa tapetteja harmaiksi
lastenhuoneen seinillä kukkineet orvokit
neilikat, leinikit
valuvat viemäriin
varjoina
kajastaa aurinko
lehvästön läpi
liikkeen leikki muovaa
katseen, minuuden
muistot mustaan multaan
siemennettyinä santaan
puro helähtää kerran
eikä sillä ole väriä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti