New Year's Day

And so we're told this is the golden age
And gold is the reason for the wars we wage
Though I want to be with you
Be with you night and day
Nothing changes on New Year's Day

Edellisyönä hoksasin, että tämä kappale koskettaa joitakin niistä kysymyksistä, joita pohdin "taitekohdissa", kulttuurisissa tai henkilökohtaisissa, ajallisissa tai semanttisissa. Harvoihin perinteisiini on muutaman vuoden ajan kuulunut U2:n NewYear's Dayn kuunteleminen uuden vuoden päivänä. Tunnelma lienee liittynyt yksinäiseen tarpomiseen milloin suojalumessa, milloin hytisyttävän häikäisevässä pakkasaamussa tai tasaisessa tihkussa. Vuoden vaihtuessa on hyvä seistä hetki veitsenterällä, joka on menneisyyden ja tulevaisuuden hetkellinen kohtaaminen tajunnassa (monesti elämme enemmän menneessä, joskus enemmän tulevassa, mutta tasapainottelu on kiikkerää). Nuorempana, kun musiikki oli tärkeämpää tunneilmaisulle, tuntui kuin mieleni koukkaisi tulevaan, melkein tavoittaen jotain - kuin katsoisi valohämyä. Ehkäpä New Year's Day muistutti - War-levyn yhdistetyin kirkasotsaisuuden, melankolian ja kriittisyyden voimin - siitäkin, ettei koskaan ole erillinen historiastaan ja valinnoistaan.

Niin, ne kävelyt... Joitakin vuosia luonnossa oli tilaisuus yksin olemiseen. Tänään tein uuden vuoden kävelyn ei laisinkaan murheellisissa tunnelmissa - kaipa minusta on tullut käytännöllisempi. Kävelin "maaomistajan" kanssa katsomaan vanhaa sahaa ja patoa noin sadan metrin päähän tiensuustamme. En ollut koskaan käynyt siinä nimenomaisessa notkossa, parin nyppylän juurella. Keväällä ja syksyllä sulamisvesien ja sateiden paisuttama virta oli pyörittänyt sahaa. Puro oli ruopattu joskus 1960-luvulla ja saha jäi käytöstä, mutta vankat peruskiveykset, patoallas ja rautaupotukset olivat paikallaan.

Käytin matkakumppanistani sanaa "maanomistaja" tarkoituksella, koska sain aavistuksen siitä merkityskokonaisuudesta, mihin juridinen termi yrittää viitata. Maan omistamiseen kuuluu sen ymmärtäminen, paikkojen ja ajan tunteminen, kyky tarkastella ympäristöään (monella tavalla suhtautuen: hyödyntäminen, esteettisyys, perintö, mahdollisuuksien huomaaminen ja sopeutuminen muutoksiin...)

"Maanomistajan" kanssa on avartavaa liikuskella. Yllättäen näen hänen kauttaan metsät jotka on kaadettu aikaa sitten pois, taimikot, jotka ovat kasvaneet taas humisemaan korkeuksiin. Kuulen, että tiettömässä korvessa aivan lähistöllä on ollut paja, jossa taottiin tarvekaluja. Tienvarren heinikosta löytyvät lahonneet hirrenpätkät, sammaloituneet kivet ja ruostuneet aisat piirtävät äkkiä silmieni eteen käytännöllisesti suunnitellun heinäladon. Pyöräretkellä mutkittelevaa, syrjäistä metsäautotietä pitkin maanomistaja viittaa kallion harjanteelle ja kertoo ihmisistä, jotka aikoinaan asuivat talonpaikalla, jonka metsä on peittänyt. Kuulen, kuinka kylän väki kulki viisikymmentä vuotta sitten harva se päivä hyvin tallattuja polkuja pitkin mailla ja metsissä, joita olen omilla kävelyretkilläni tottunut pitämään autioina erämaina, joissa ei liiku kukaan eikä mikään. Matkan varrella poikettiin kylään, kaupunkiin käveltiin helposti se kymmenisen kilometriä - ja radanvarteen oli vielä lyhyempi matka. Kulttuuriympäristöni kutistui entisestään nauhakyläksi vielä lapsuuteni aikana - totta puhuen kaipaan niitä sunnuntai-iltana takaovesta kömpiviä punaisia ja hikisiä hiihtelijöitä. En ole tarkoituksella nostalginen, mutta tulisipa edes paljon lunta ja kunnon hankiaiset, niin taas etsittäisiin ladun paikka umpeen kasvaneen tilalle. Mutta ilmasto muuttuu, kuten kaikki ympärillämme. Kenties kasvatan eräänä päivänä viiniä kauniisti kumpuilevilla moreeninyppylöillämme.

Kohta palaan taas puoliurbaaniin ympäristöön (Suomessa ei olla "aitourbaaneja" kuin ehkä Helsingissä)... ja toivon ymmärtäväni paremmin. Tahdon... Imeä kokemuksia kuin sieni, mutta muovata minuuteni itse - olla muutakin kuin mitä uusi uljas maailma tarjoaa.

Soitettiin naapurit nostamaan hevosta pystyyn... Niitä piti vahtia laitumellakin, koska nehän tykkäävät piehtaroida. Mutta jos hevoset juuttuivat selälleen, kun kivi oli pysäyttänyt pyörähdyksen, suolet saattoivat painaa niin että eläimet tukehtuivat. * Huonosti suunniteltuja nuo märehtijät, me taas ollaan puussa keikkujia * - Monesti oli otettava jaloista kiinni ja kiepautettava ympäri.

Uuteen vuoteen kuuluu sekin, että menneen voi kuitata käsitellyksi, tulevaisuuden arvoituksellisuuden voi ottaa pelotta vastaan.

* * *

I... I will begin again

I... I will begin again