Wisdom is only inherited by learning

Is this a dialogue of some sort?

I had a beautiful day today.
You wouldn't have guessed that, waking up in the dark without any dreams to get a hold on.
I think it's because I came closer to a physical boundary yesterday, pushing forward with all my will to run swift and rapid.
You didn't know what to expect - you expected everything and nothing.

I woke up in the half-dark, rose up. Brushed my teeth, ate some of my home-baked bread and my sweet, soft hemp oil. The books I was looking through summoned up memories of good old days, good old lectures and new findings, discoveries, stories. Cultures touch me like a flutter of a moth's wing. I studied my studies, learned some español, and it relieved me somehow. It relieved me to put on wool and linen and slip into warm, light boots. Ready to meet the day, I stepped outside, smelled the air. My cheeks welcomed the tiny drops of kind water, the steady light of autumn morning.

You were the first, you met the second. You chatted and warmed their hearts, you smiled and welcomed them too.
And we would sigh, when the lesson was too slow. We would not let the tiny emotions swell in and fill the places they shouldn't.

Le Conseil de l'Union Européen, le Conseil Européen, le Conseil de l'Europe sont tous les différentes choses. Organes, institutions. Regardez bien!
Mais tes yeux sont brillants, tu es bien capable, tu l'aimes - vraiment.

Ils m'ont offert du café et de quelques gâteaux doux. Le personnel de mon "institut". Le département, Oui. Eh bien. Je suis un peu perdue avec vous, parce que je ne m'ai pas senti tout à fait libre - avec vous, mes enseignants qui ne sont pas là toujours. Mais ayant pas autant de peur de me gêner je me suis contentée d'une écoute amicale. Ça suffit, n'est pas?
Je pense que tu n'as pas pu profiter de ton département. Ce sont des gens qui travaillent autre part, pas avec toi. Tu as espéré de trouver un abri - duquelle tu n'as pas besoin, remarque cela! Tu es brave, mon ami. Mais ne nous nous hâterons pas encore.

Les adultes (parce qu'un enfant est celui qui ne peut pas controler sa propre vie), ils sont partis.
Mais le garçon avec lequel je voulais toujours parler est resté. J'ai découvert un peu de son histoire. Heureusement, nous avons décidé d'aller manger. Une rencontre d'aujourd'hui, sympa, legère. Those men don't press me, those men don't push me. J'ai continué.

You did have errands, I presume, fool's errands?
But why, my friend, I had! It's just that I met some newbies, those young cute fellows. Not really met them, I guess. One of them asked me about an exam, another one about an appartement. I went to the web and what did I see? Nothing much for me. The people I met were behind my back, and I turned and talked, asked about their day. Movies, tasks, critiques and stuff. And that was all. That's all you have to do, to share and obtain. L'âme heureuse. J'ai l'obtenu. L'âme (r)éveillée.

I succeeded to put (some of ) the ce qui's and auxquelles's and après quoi's in their rightful places, and I greeted, again.

Weren't you late again, no? But I met you there, in the hall in which you swept, and you were not taken down.

Oh, I know! I noticed it again after leaving, in the cool air and free spaces. The passion for languages, for any language. For I had spoken today, I had loved the words on my tongue and had loved to hear your train of thought. A music inside me, the humming of my veins.

The inner strenght.

The outer strenght.

Never seperate the both.

Never cut yourself in pieces.

That's how you see the light in the dark. That's how you make Apollon smile.

Voiko henkilön keksiä ja omistaa?

Tuuli ajaa höytyväistä vesihöyryä taivaalla, ilma on liikkeessä. Soin itselleni ilon astua ulkomaailmaan, ja tuttujen, alati muuntuvien maisemien keskellä tuuli pöyhytti mielikuvitukseni vanhat kuvat ja henkilöhahmot liikkeelle. Tunsin olevani valmis kirjoittamaan heidät eloon. Samoin rabbi Löw herätti aikanaan eloon goleminsa kirjoittamalla sen otsaan sanan אמת. Se on emet, totuus.

Ilosta ja ihmetyksestä kummunnut tarinani, uskomattomat henkilöt ja sattumat, tarina, joka on helppo elää mutta vaikea kirjoittaa. Mietin saamaani kritiikkiä joistakin rakkaista henkilöistä. Kenties tarina ei voi sellaisenaan koskaan puhjeta eroon, täydentyä unelmista elämän kaltaiseksi, mutta kenties sen ei tarvitse. Mietin suloisinta, ilkikurisinta, jännittävintä henkilöä, johoa minä ja sisareni henkäisimme elon kipinän. Millä tavoin tuo henkilö on olemassa? - Koska varmaa on, että hän on jollain tavoin olemassa. Hän syntyi varkaista ja sankareista, kuvista ja tikareista, uteliaisuudesta ja viisaudesta. Ja kas: tajusin, että henkilömme on olemassa kuin toinen ihminen, etten voi naulita hänen persoonaansa tai tekojaan paikalleen, koska hän muuttuu meidän elämämme myötä. Niinpä annan siskon pitää hänen nimensä, koska se on ollut enemmän osa sisartani alusta alkaen - ja kas, en omista ihmisiä, en omista henkilöitä.

This is a text that means little to most of you. It's sad. It shows you weren't there, you can't be always there where we write the fullest pages of our life.

Unikuvissa

Seminaarimäen kampuksella oli lomapäivä, ja olimme lähteneet leppoisalle veneretkelle rehevän vehreään lehtomaiseen vesistösokkeloon jonnekin Urheilutalon taakse. Kalasteltiin ja toisten rantautuessa vihreälle aurinkoiselle nurmikolle olin aikeissa lähteä seuraavaan rientoon. Kenties tässä vaiheessa huomasin suurena kaartuvan, lelumaisen kalakoukun vetänen pitkän verisen viillon käsivarteeni kyynärpään sivuun. Lähdin etsimään apua. A-talolla oli hurja bilemesta, Dj soitti lasisessa, punakaminaisessa kopperossa. Änkesin itseni sinne ja hyppivä, poukkoileva Dj iski kuulokkeet päähäni ja mikin suuni eteen. Pysyin vaiti, tavoitin hänen katsettaan ja nostin kyynärpäätäni esiin ja minun kesti hetki saada hänet tajuamaan, että kaipasin sidetarpeita, en juontaa tai laulaa, tai mitä hän sitten vauhdin huumassa halusikaan minun tekevän.

Myöhemmin tajusin, että punaisena kimaltavan viillon alapuolelta koukku oli repinyt kädestäni lihanpaloja irti. Ihoni oli arpeutunut niin nopeasti ja niin hyvin, että luuhun asti kuoppainen käteni näytti tummien mustelmien peittämältä.

Saattaa sattua vahinkoja. Kun mielessä on paljon muuta.
--

Entäpä vastuu pahantekijöistä, puolittaisesta osallisuudesta, kun joutuu pitämään jotakin salassa hyvältä yhteiskunnalta? Kun on ollut pahan keskellä mutta tehnyt pieniä, salaisia tekoja ja pelastanut - kenties pelastanut palan viattomuutta? Kun salaisuus kalvaa sisällä. Kun tiedät enemmän, kuin muut luulevat.

Muistoni ovat hämärtyneeet. Maan alla sotamiesten keskellä, vaarallisten kapinallisten, jotka kuitenkin olivat poikaparkoja - kuin Tuntemattomassa. Meitä, kätkeytyneitä tappajia tultiin valvomaan, meidän oli naamioiduttava kilteiksi kunnon kansalaisiksi, mutta näin lyhyellä varoitusajalla - tästä seuraisi vain kuolemaa. Mihin piilottaa kammottavat aseet? Ei ollut aikaa, ei aikaa. Vaatteet voisi vaihtaa, ammukset kätkeä, mutta valtavat mustateräksiset piiput, monen metrin mittaiset puhuisivat vastaansanomatonta kieltään. Ne voisi viskata takapihalle, mutta ne löydettäisiin. Ne tulevat. Pojat menevät surmaamaan, tappamaan, kuolemaan, ja minä karkaan piilottaakseni edes jotakin.

Lapset. En tiedä keitä he olivat, ja miksi olivat.

Kunnallisvaalivalintaa

Aktivoidun tekemällä vaalikonevalintoja ja naureskelemalla erilaisten ehdokkaiden sivuille, blogeille ja sanomisille (sekä myös uskomattomillle tv-ohjelmille, kuten Maajussin morsian, joita äitee tiiraa telkkarista). Vaalien aikaan ilmassa on pientä kilpailun henkeä, mikä on mukavaa. Vaikka toisinaan olen halunnut paistatella sillä näkyvämmällä puolella, ja yksissä vaaleissa päässytkin ääntenkalasteluun, ei se kuitenkaan ole suuremmin mun juttu. Jyväskylän ja jopa Pieksämäen nuorison, miksei myös keski-ikäistön ja vanhuston joukosta löydän kyllä ihmisiä, joiden mielipiteet vastaavat omiani mainiosti. Mutta miten löytää "oman ehdokkaan"? Se onkin kinkkisempää.

Vaikeaa on valita "valtaan" ihminen, joka osaa toimia ryhmässä, ei tahdo dominoida eikä myöskään väsähdä matkan varrella. Ilmaistakseni asian muuten kuin negaatioiden kautta - Henkilö kokee kokonaisuuden, osaa kuunnella ja ymmärtää erilaisia näkökulmia, harkitsee oman roolinsa ja laajemman tilanteen, sitoutuu edustamiseen ja laajan tietopohjan ansiosta kykenee kyllin nopeisiin päätöksiin. Kunnanvaltuustoon, presidentiksi, kansanedustajaksi, europarlamentaarikoksi tai miksi hyvänsä - tarvitaan hyviä tyyppejä. Hyvän edustajan on oltava läpinäkyvä eli rehellinen, käsikassara eli toimija.

Ihmiset olisi melkein tunnettava henkilökohtaisesti, nähtävä heidän arkinen puurtamisensa. Huomasinkin, että jyväskyläläisistä minulla olisi hyvää tietoa. Pieksämäkeläisistä ei niinkään. Täytänpä silti velvollisuuteni.

Työtä tekevän näkymättömyys

She passes me by, she looks me in the eye. She comes to me and says "what would you like?" Yet she is invisible to me, my servant. The person I met is gone. For she serves only her function - and she is her function.

Ajattelin eilen tarjoilijan työtä. Keskenään rupatteleville pöytäseurueille hän on juomanlaskija, ruo'an tuoja. Ihmisenä hän on näkymätön. Agatha Christien Kortit pöydällä -romaanissa pannaan merkille tarjoilija. Tarjoilijahan kulkee jatkuvasti pöytäseurueen ympärillä, mutta häneen ei kiinnitetä huomiota. Ihmisvilinässä työtään tekevä katoaa ihmisenä.

Koskettaa se minua. Mallaanhan itsekin tuota naamiota aika ajoin kasvoilleni.

Keskiyön haamu

Ensimmäiseksi täytyy kertoa, että suljettuun pienen piirin blogiin tunnustaa helposti elämän pieniä iloja. Tästäkin tulee hauskempi paikka, kunhan saan kerättyä rohkeutta ryhtyä portinvartijaksi ja lähettää kutsuja lukijoille. Tänne suorituspaine tunkee pitkän julman sormensa ja pyörittelee tekstini jähmeäksi liisteriksi.

Viime aikojen tunnelmia:

Kulttuurin monista kuteista tanssi voi yllättäen olla se parhaiten päälle istuvin. Kehollinen reagointi ja toimiminen, liikkeen tai pysähtyneisyyden kokeminen ja sitä kautta ajan ja tilan sisäistäminen ovat vaikeimmin "irroitettavissa", analysoitavissa - Ja kaikkein viimeisimpänä kehollisuutta tulisi paeta tai pelätä. Tanssi tekee hyvää, liike tekee hyvää.

Minulla on ongelma miesten kanssa. Miehet ovat vaatineet, haastaneet, kiusanneet, pakottaneet ja heitelleet huomiotani kuin puolittain puhallettua ilmapalloa - hämänneet ja hämmentäneet mieltäni ja tunteitani. En lähde erittelemään niitä lukuisia teitä, sillä jos olet kokenut jotain vastaavaa, ymmärrät minua, ja jos et, niin joskus kai ymmärrät. Kun kohtaan tytön tai naisen, kohtaan eräänlaisen sisaren - vaikka pahan sisarpuolen. Kun kohtaan miehen, kohtaan vieraan, ja pelkään, valpastun. Valmistaudun kilpailuun, jonka sääntöjä en tunne.