Ensimmäiseksi täytyy kertoa, että suljettuun pienen piirin blogiin tunnustaa helposti elämän pieniä iloja. Tästäkin tulee hauskempi paikka, kunhan saan kerättyä rohkeutta ryhtyä portinvartijaksi ja lähettää kutsuja lukijoille. Tänne suorituspaine tunkee pitkän julman sormensa ja pyörittelee tekstini jähmeäksi liisteriksi.
Viime aikojen tunnelmia:
Kulttuurin monista kuteista tanssi voi yllättäen olla se parhaiten päälle istuvin. Kehollinen reagointi ja toimiminen, liikkeen tai pysähtyneisyyden kokeminen ja sitä kautta ajan ja tilan sisäistäminen ovat vaikeimmin "irroitettavissa", analysoitavissa - Ja kaikkein viimeisimpänä kehollisuutta tulisi paeta tai pelätä. Tanssi tekee hyvää, liike tekee hyvää.
Minulla on ongelma miesten kanssa. Miehet ovat vaatineet, haastaneet, kiusanneet, pakottaneet ja heitelleet huomiotani kuin puolittain puhallettua ilmapalloa - hämänneet ja hämmentäneet mieltäni ja tunteitani. En lähde erittelemään niitä lukuisia teitä, sillä jos olet kokenut jotain vastaavaa, ymmärrät minua, ja jos et, niin joskus kai ymmärrät. Kun kohtaan tytön tai naisen, kohtaan eräänlaisen sisaren - vaikka pahan sisarpuolen. Kun kohtaan miehen, kohtaan vieraan, ja pelkään, valpastun. Valmistaudun kilpailuun, jonka sääntöjä en tunne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti