Voiko henkilön keksiä ja omistaa?

Tuuli ajaa höytyväistä vesihöyryä taivaalla, ilma on liikkeessä. Soin itselleni ilon astua ulkomaailmaan, ja tuttujen, alati muuntuvien maisemien keskellä tuuli pöyhytti mielikuvitukseni vanhat kuvat ja henkilöhahmot liikkeelle. Tunsin olevani valmis kirjoittamaan heidät eloon. Samoin rabbi Löw herätti aikanaan eloon goleminsa kirjoittamalla sen otsaan sanan אמת. Se on emet, totuus.

Ilosta ja ihmetyksestä kummunnut tarinani, uskomattomat henkilöt ja sattumat, tarina, joka on helppo elää mutta vaikea kirjoittaa. Mietin saamaani kritiikkiä joistakin rakkaista henkilöistä. Kenties tarina ei voi sellaisenaan koskaan puhjeta eroon, täydentyä unelmista elämän kaltaiseksi, mutta kenties sen ei tarvitse. Mietin suloisinta, ilkikurisinta, jännittävintä henkilöä, johoa minä ja sisareni henkäisimme elon kipinän. Millä tavoin tuo henkilö on olemassa? - Koska varmaa on, että hän on jollain tavoin olemassa. Hän syntyi varkaista ja sankareista, kuvista ja tikareista, uteliaisuudesta ja viisaudesta. Ja kas: tajusin, että henkilömme on olemassa kuin toinen ihminen, etten voi naulita hänen persoonaansa tai tekojaan paikalleen, koska hän muuttuu meidän elämämme myötä. Niinpä annan siskon pitää hänen nimensä, koska se on ollut enemmän osa sisartani alusta alkaen - ja kas, en omista ihmisiä, en omista henkilöitä.

This is a text that means little to most of you. It's sad. It shows you weren't there, you can't be always there where we write the fullest pages of our life.