Unikuvissa

Seminaarimäen kampuksella oli lomapäivä, ja olimme lähteneet leppoisalle veneretkelle rehevän vehreään lehtomaiseen vesistösokkeloon jonnekin Urheilutalon taakse. Kalasteltiin ja toisten rantautuessa vihreälle aurinkoiselle nurmikolle olin aikeissa lähteä seuraavaan rientoon. Kenties tässä vaiheessa huomasin suurena kaartuvan, lelumaisen kalakoukun vetänen pitkän verisen viillon käsivarteeni kyynärpään sivuun. Lähdin etsimään apua. A-talolla oli hurja bilemesta, Dj soitti lasisessa, punakaminaisessa kopperossa. Änkesin itseni sinne ja hyppivä, poukkoileva Dj iski kuulokkeet päähäni ja mikin suuni eteen. Pysyin vaiti, tavoitin hänen katsettaan ja nostin kyynärpäätäni esiin ja minun kesti hetki saada hänet tajuamaan, että kaipasin sidetarpeita, en juontaa tai laulaa, tai mitä hän sitten vauhdin huumassa halusikaan minun tekevän.

Myöhemmin tajusin, että punaisena kimaltavan viillon alapuolelta koukku oli repinyt kädestäni lihanpaloja irti. Ihoni oli arpeutunut niin nopeasti ja niin hyvin, että luuhun asti kuoppainen käteni näytti tummien mustelmien peittämältä.

Saattaa sattua vahinkoja. Kun mielessä on paljon muuta.
--

Entäpä vastuu pahantekijöistä, puolittaisesta osallisuudesta, kun joutuu pitämään jotakin salassa hyvältä yhteiskunnalta? Kun on ollut pahan keskellä mutta tehnyt pieniä, salaisia tekoja ja pelastanut - kenties pelastanut palan viattomuutta? Kun salaisuus kalvaa sisällä. Kun tiedät enemmän, kuin muut luulevat.

Muistoni ovat hämärtyneeet. Maan alla sotamiesten keskellä, vaarallisten kapinallisten, jotka kuitenkin olivat poikaparkoja - kuin Tuntemattomassa. Meitä, kätkeytyneitä tappajia tultiin valvomaan, meidän oli naamioiduttava kilteiksi kunnon kansalaisiksi, mutta näin lyhyellä varoitusajalla - tästä seuraisi vain kuolemaa. Mihin piilottaa kammottavat aseet? Ei ollut aikaa, ei aikaa. Vaatteet voisi vaihtaa, ammukset kätkeä, mutta valtavat mustateräksiset piiput, monen metrin mittaiset puhuisivat vastaansanomatonta kieltään. Ne voisi viskata takapihalle, mutta ne löydettäisiin. Ne tulevat. Pojat menevät surmaamaan, tappamaan, kuolemaan, ja minä karkaan piilottaakseni edes jotakin.

Lapset. En tiedä keitä he olivat, ja miksi olivat.