Piirsin naisen. Hän on sisäiseen maailmaansa keskittynyt kuin odottaisi lasta, vaikka seisookin mistelinoksan alla. Toista kättään hän lepuuttaa varjelevasti kohtunsa yllä, painaen ihoaan vasten nuokkuvaa kieloa ja petollista sudenmarjaa, molemmat myrkyllisiä lehtojen kasvatteja. Toisella kädellään hän puristaa jääpalaa poskeaan vasten. Sulava jäätävä vesi muuttuu vereksi valuessaan pitkin hänen käsivarttaan. Miekka, ensimmäinen ihmisen ainoastaan surmaamiseen muovaava esine, odottaa hänen edessään ristittynä sirpin kanssa. Kypsät, pulleat viljan oraat tavoittelevat hänen ympärillään valoa.
Niin että mitä? No, mietipä sitä.
* * *
Lueskelin symbolikirjaa, sanakirja sekä tutkiskelin luonnonkasveja erinäisistä hakuteoksista. Tällaista piirtämistä olen kaivannut - tutkimustyötä, ei töhertelyä. Haksahdin tosin vertauskuvallisesta tiivistyksestä sekavuuteen; Sirppi ei kuulunut kävellessä intuitiivisesti muovaamaani mielikuvaan, mutta halusin viitata vielä druidien viisauteen ja historiaan (mistelin liitin ehkä viattomuuteen, rakkauden ja vapauden kaipuuseen). Kuva ei ole suoranaisesti allegoria, sillä kulttuuriset symbolit toimivat minulle vain viitteinä ja suuntaajina. Esimerkiksi sudenmarjassa on henkilökohtaisia merkityksiä - olen löytänyt myrkyllisen, pahaenteisen marjan puutarhastamme. (Puutarha mielletään ihmisen kesyttämäksi - meillä se on puolestaan aivan vallaton.)
Piirrän yhä ääriviivoin, naamioin sitä vain varjostamalla rajakohtien läheltä. (Psykologisesti on mielenkiintoista, miten jo pikkulapsella on taipumus rajata ja nostaa objektit erilleen ympäristöstään.) Kun piirrän miettimättä, teen voimakkaita, yllättävästi liikkuvia viivoja. Tämä on harkitumpi kuva, vaikka olisin voinut piirtää sen nopeammin, tehokkaammin ja emotionaalisemmin - mutta abstraktimmin. Minulla on paljon "hetken kuvia". Tulen takuulla esittelemään niitäkin. Pidän toisaalta tähän huolelliseen lähestymistapaan paluusta.
Joulunaikana pohdin, miksi taide on minulle tärkeää - ja mitä on taide - ja muistin syystä tai toisesta menninkäisen, jota tuhersin päiväkaudet ystävälleni lahjaksi. Se oli työtä (lähinnä voimakas värittäminen puuväreillä, jotka eivät siihen sovellu laisinkaan), ja osin tutkimustyötä, mutta myös nautinnollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti