Siivouksen suloista ja päivänäyistä

Siivoaminen... on taistelua kaaosta vastaan.

Laiskottelu on sen myöntämistä, että joskus järjestys voi olla armottomuutta.

Kengät lattialla ovat puhtaat, kengät pöydällä ovat likaiset.

Kaikkea ei voi tehdä puhtaaksi, sillä puhtaudella ei ole vain yhtä kategoriaa - Jos kaikkia elämän alueita määrittää aina yhden periaatteen mukaan, muuttuu maailma fasistisen mustavalkoiseksi. Roduilla ei ole puhtautta.

Ota kuvankäsittelyohjelma ja lisää kontrastia, ja kuva saattaa saada lisää tehoa, piirtyä tajuntaasi voimakkaampana. Vie kontrastit yli, ja et enää tunnista kasvoja kuvasta.

Katso lapsia. Eivät he piittaa vaatteidensa tai pöydän silkoisuudesta, he nauttivat elämästä, läiskyttävät kuraa ja koristavat paitansa taikinalla.

* * *

Näin tänään variksen, joka liisi kadun tasalla ja väisti auton kääntymällä ilmassa ja kaartamalla itsensä juuri tarpeeksi nousuun. - Ihmistä hätkähdyttävä teko - kuinka kuolema oli lähellä, mutta väistetty liikkeellä, joka minulle on mahdoton.

Näin kadulla ihmisen, joka pidätteli itkua. Näköaistimus välähti mieleeni, muodosti merkityksen, ja minun tuli huoli. Mutta olin jo ennättänyt polkea hänen ohitseen. Vaade pysähtyä kaikui mielessäni ja jatkoin eteenpäin, ihmetellen tuota elämää joka oli minua koskettanut hetken. I could have lent my hand...

Monta kertaa silmäni kiinnittyivät vastaantulijaan. Auringon valo tässä maassa on kaunis, se valaisee ihon kuprutkin. Kun ihmiset liikkuvat valossa, he liikkuvat kokonaisina. Katulamppujen valossa näet toimivan vain sen puolen, joka ei ole varjoa, ja kasvot lipuvat kalpeina yössä takkien liepeiden sulautuessa mustaan maansyrjään.

* * *
Pilkut tässä tekstissä ovat ajoittain väärin asetellut, mutta kolkko järjestys vie viestiltäni osan sen puhkuvasta sävystä. Järjestyskin on humaania, ja minusta on kiva siivota maailmaa, jossa puhtaus on puoli ruokaa eikä lika ikuista.