Lupasin itselleni, että jos bloggaan kotoa, liitän mukaan lähiaikoina piirretyn piirrustuksen - mutta en ole nyt kotona, vaan kirjastossa, joten annettakoon tämä kerta anteeksi. Tenteissä on tullut piirrettyä niin keskittyneenä, että huomaan taidon yhä säilyneen. Opiskeluni viimeisellä viikolla Jyväskylässä, ennen vetäytymistä joulurauhaan tänne itäisiin metsiin, ilmeni paljon ristiriitoja; Huomasin miten omapäinen olen, ja miten lukeminen tekee hyvää. Luin sosiologian tenttiin varman pitkäjänteisimmin kuin mitä olen koko syksynä mitään lukenut, ja vanha "elämismaailmani" koki pienen herätyksen. Vielä joitakin vuosia sitten elin etupäässä mielikuvitukseni välityksellä (lukemalla, piirtämällä, leikkimällä, tarinoimalla). Sittemmin periaatteissani on vahvistunut sosiaaliselle elämälle "antautuminen".
Lukiessani mielessäni takoi aluksi kiire, joka esti eläytymästä tekstiin. Kun tajusin, etten kuitenkaan ennätä kahlata kaikkia tenttikirjojani läpi, kykenin ajoittain lukemaan *välinpitämättömästi* ja paradoksaalisesti kiinnostumaan lukemastani syvemmin, kiinnittämään sen omiin kokemuksiin, tekemään tilaa itselleni tekstiin. Lukemisen aktivoiva voima näkyi päähäni pilkahtavissa muistoissa ja ideoissa. Sain mm. halun toteuttaa pienimuotoinen performanssi, jossa pukeutuisin liikemiehen siistiin pukuun ja kravattiin ja kävisin polvilleni kerjäämään kauppahumun keskelle (muistin tyynesti polvilleen laskeutuneen miehen, joka oli järkyttänyt minua senkin vuoksi että huomasin hänet vasta metrin päästä ohitettuani).
Jyväskylässä taivaan kauneus lumosi minut, aina kun katsoin ylös tekstistäni. Halusin kehoittaa teitä katsomaan taivaalle. Kuu on miltei täysi - soon it'll be the time of lunatics. Ja näet kuun kalvakat kasvot päivälläkin.
Jahas, enpä muuta kirjoitakaan. Elämä kutsuu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti