Kotona jälleen. Onneksi kävin ulkosalla piittaamatta siitä, että korviini ja kurkkuuni sattuu vielä ja että yskä äityy välillä pahaksi - torstaina yskin verta.
Virkistyin, minuun tuli liikettä ja päädyin rehottavalle kasvimaalle. Olen pitkän ja tuloksettoman lukioharjoituksen jälkeen oppinut kuvaamaan - havainnosta vaan napataan kuva sen tarkemmin miettimättä asiaa. Tämänkertaisen merkinnän tarkoituksena on vain katsella lähelle. Se on hyvä taito - yliopistolla männäviikolla pyöräni törmäsi kauniisti kuvioituneeseen lepänlehteen, jonka lehtiruotien vierestä puu oli vetänyt arvokkaat viherhiukkaset talteen paljastaen upeat oranssinkeltaiset mosaiikit, mutta keskemmälle oli jäänyt vielä vihreitä, pitkulaisia läikkiä. Hypistelin sitä aikani ja nauroin itselleni, syksyn ihastuttaville yllätyksille ja pikkuruisten asioiden tärkeydelle.
Eilen keräsimme viimeiset mukulat, ja minun oli tarkoitus esitellä Vincent van Goghin Perunansyöjät-maalaus. Köyhät belgialaiset elivät käytännössä pelkellä perunalla, kuten Irlannin valtava kansakunta aikoinaan. Tämän teoksen vaikuttavuus syntyy hätkähdyttästä ja samalla yksinkertaisesta ratkaisusta: Muhkuraiset kasvot näyttäytyvät multaisen kellertävässä valossa.
Klassikkotaide auttaa toisinaan katsomaan hyvin kauas. Sitten on oivalluksia, jotka ponnahtavat esiin välittömästi. Analysoimalla klassikkoja oppii tekemään asioita itse - mutta oppimistaan ei aina huomaa ennen kuin havainnot ovat tässä, käsillä. Kuvien, novellien, runojen ja kieliopin rakenteen tuntikausien kärsivällisellä tarkastelulla olen muurannut vankan perustan, jolta osaan tiirailla ympärilleni.
Olen harmitellut tämän blogin tyyliä. Halusin valita ja pitää tieteellisen linjan - tajusin tämän tavoitteeni vasta luodessamme kurssilla katsauksen tutkielmiin ym. tieteellisiin teksteihin. Tämäkään ei ole kunnollinen kirjoitus, koska sen rakenne ei ole harkittu, usemman mielentilan/minän vallassa tarkasteltu, muokattu ja selvennetty. Luotan kuitenkin siihen, että suollan tarpeen vaatiessa erittelevää, etenevää, ja painollista kirjoitusta.
Olen tyytyväinen voidessani esittää hieman itse napattuja, välittömiä ja kyllin hyviä kuvia maailmasta. Syksyiset kukat näyttävät läheltä piikikkäiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti