Paras harrastukseni

Kuva on wanha piirrokseni, jonka kulmassa lukee: Walk into the night; you should see the light sometime.

Olen niin innoissani larppaamisesta. Parasta oli päästä viime lauantaina taas samaan peliin siskon kanssa. Toisessa maailmassa vietetyn päivän päätteeksi oli mukava saapastella tihuuttavassa yössä, puhua ja puhua pelikokemukset auki. Rankka harrastus, mutta ehdottomasti erittäin kivaa.

"Euroslack 2: Hotelli Harmonia" oli ehkä tähänastisista pelaamistani laadukkain. Värikäs seurue kokoontui Kuokkalan yläasteelle, sopivasti kävelymatkan päähän kotoani. Pelin genre voisi olla väljästi cyberpunkkia - siitähän Jyväskylässä on pitkät ja kunniakkaat perinteet. Hahmoni kuului elitistiseen, koulutettuun kermaan, juuri valmistuneiden neointermodernistisen avaruusbaletin kandidaattien nelikkoon. Vastapelaajieni ansiosta hahmoa tuli todella pelattua. Hotellin henkilökunnalla oli omat kommervenkkinsä, joista ulkopuolinen hahmo on autuaan tietämätön pelin aikana, ja näin isossa pelissä muukin asiakaskunta eli osittain omaa elämäänsä. Pelin jälkeen oli riemastuttavaa kuulla mm. klemmarifirman työntekijöiden innovaatioista. Debrief on se viimeinen purskahdus, joka läjäyttää pelin hienouksia sylin täyteen.

Sunnuntaipäivä dekadentin meni after-game-masennuksen merkeissä, kunnes tänään sain kiskottuani itseni kirjoittamaan seuraavan viikonlopun hahmoa. Luennon ja kaukovaihtoinfon jälkeen lennätin iltapäivällä verta jalkapalloa liian innokkaasti tuupittuani - mitäs menin paljasjaloin mukaan. Opuksen (ainejärjestömme) liikuntavuoro alkaa saada pahan maineen: viime viikolla vuodatti eräs nenä elämännestettä. En löytänyt taaskaan ulkoboffotreenejä (jossain metikössä ne ovat) mutat enpä järin sinnikkäästi etsinytkään, vaan kiiruhdin ropeen. Hiljalleen alan ymmärtää myös pöytäpelaamista. Mutat salama iski: Kotiin palattuani sain kuulla suru-uutisen. Viikonlopun larpit on peruttu!

Suomen larppikansa on nähtävästi tuuditettu helppoon systeemiin, jossa pelinjohto raataa hiki hatussa meidän kollektiivisen ilomme hyväksi. En viitsi linkittää Fadimin varkaisiin, jos niiden sivut poistuvat bittiavaruudesta piakkoin. Kampanjan esipelit lupailivat paljon; niissä pelaajille tarjottiin vapautta ja vastuuta, ts. hahmoja kirjoitettiin itse. Vaan ensi viikonlopun massiivisten pelien maksut viipyivät, kuvaukset viipyivät... alamaailma ja vaativa ennakkoperehtyminen eivät näköjään kiinnosta moniakaan pelaajia. Sääli, minäkin olin jo henkisesti sitoutunut seuraavan vuoden kampanjaan, ja hirvittää ajatellakin, miten pitkään pelinjohto - rakastettava ja innokas! - on projektiaan työstänyt. Opetuksia? Voi, kyllä: Jos ihmiset tekevät jotain hyväksenne, kiittäkää siitä, vastatkaa samalla mitalla. Asennoitukaa huomaamaan, kun joku helpottaa tai elävöittää elämäänne!

Lauantai-sunnuntaiyönä tuumin, että larpatessani huomaan ja tarvitsen itsestäni niitä puolia, jotka monesti kätken - vaikka ne voisivat olla arvokkainta, mitä minulla on tarjota. Opin suvaitsemaan ja nauttimaan itsestäni ainakin joksikin aikaa. Pelissä ja pelin jälkeen huomioin ihmisiä ja koen myötätuntoa, suhtaudun tovereihini ystävällisesti, avuliaasti ja suvaitsevaisesti. Havaitsen, että pohjimmiltani olen hyvä ihminen - ja hyvin harva meistä onkaan mitään muuta. Itseinho, häpeä ja kaaos toisinaan vain pelmahtavat ihollemme kuin pöly tuulessa.