On ollut mukava ilta. Päivä tosin alkoi hieman työläästi, mutta toisaalta olen ottanut rauhallisesti; Ennätin syödä kunnon aamupalankin. Talvenkirkkaassa aamussa koleus puri jo reisien ihoon. Aurinko paistoi matalalta harveneviin puihin, paljastaen mahtavat rungot jotka kesällä peittyvät rehevään runsauteen. Syksy on rehellinen ja haavoittuva kuin alaston ihminen; teeskentelemätön, niin kirkas etteivät silmät oikein kestä katsoa sitä suoraan. Taistelin aamun Wordin asiakirjojen oikeiden muotoseikkojen kanssa. Hitaasti taapersimme ylös Seminaarinmäelle - kerrankaan minua ei haitannut seuraavasta tapaamisesta myöhästyminen. Muistelin elokuvaa Pieni suklaapuoti, jonka päähenkilön on pakko lähteä *tuulten noustessa* - Syksyssä on jotain samaa, luonnon riisuutuessa mieli luopuu epäoleellisesta ja kaihoaa maailman ääriin.
Kuuntelen jälleen Velouria-kappaletta. Voimakas, kirkas ja haikea.
Lyriikan praktikumissa tunsin itseni aluksi väsyneeksi ja turhaksi, en ollut lukenut sen kerran aineistoa etukäteen ja mielestäni paikalla oli paljon minua fiksumpia henkilöitä. Turhaudun usein mitättömään kykyyni syventyä ja käsitellä todellisuuttamme innostavasti ja kekseliäästi. Ongelmalähtöinen ajattelu nakertaa osallistumisvalmiutta. Mutta onneksi huvittuneisuuteni venytteli esiin runojen hitaan ymmärryksen myötä, puhkaisten staattisen väsymykseni kalvon. Seuraavalla luennolla meille puheli verkkoyhteisöistä innostava viestinnän jatko-opiskelija, ja tunsin taas kykeneväni ymmärtämään, osaamaan tai ainakin olevani mahdollisuuksien alkulähteillä (yhteisöjen, suhteiden verkostoissa). Tiedän myös viestinnän alan kutsuvan minua.
Sen jälkeen alkoi illan vapaamuotoinen ohjelma. Kävin sosiaalivaliokunnan pienimuotoisessa kokouksessa (myönnettäköön, osittain katsastamassa paikkaa, jonka olin varannut ainejärjestöni pikkujouluja varten) ja onneksi kävin: Väki oli humaania ja vieraileva opintotukilautakunnan asiantuntija puhui asiaa, erittäin eläväisesti (kaikille pitää levittää ilosanomaa: Hakemukseen kannattaa laittaa 1. nimi 2. asuinpaikka 3. puhelinnumero jne. - hieman kuten ystäväkirjaan!). Epäilemättä hyödyllisin kokous tänä syksynä.
SOPO:n kokouksen jälkeen kipitin AIESEC-Jyväskylän järjestämään Intia-teemailtaan "Voi pyhä lehmä!" Kiinnostavaa väkeä, kiinnostavaa kulttuuria. Mietin vielä, menisinkö myöhässä pehmomiekkailemaan, ja kannatti mennä - opin hieman aivan perusasioita ja sain köniini. - Silmä herkistyi - Minähän olen aina pelännyt silmieni puhkeamista, nesteen valumista ulos - tiedän että siinä tilanteessa luomi pitää painaa kiinni ja estää kallisarvoisen lasiaisen hävikki. Pelkään neuloja. Tosin hieman olen järkevöitynyt; Pidän eräänlaisena puhdistumiskokemuksena sitä yötä, jonka läpi oksentelin sisälmykseni nurin ja lihakseni kipeiksi. Paine silmissä oli niin kova, että lasiaisen hiussuonet puhkesivat ja aamulla huomasin veren kirjavoittavan iiristeni ympäristön.
Kokonaisuudessaan tänään olen ollut jatkuvasti myöhässä, mutta silti saapunut ajallani. Pidän tästä elämästä. Ehdin osallistua myöhemminkin, ei tarvitse tietää kaikkea alusta asti. Taisi olla Neil Gaimanin teksteistä (Sandman?) se vertaus, että saavumme kesken kaiken seuraamaan elokuvaa ja kyselemme vierustoverilta 'mitä tarinassa on tapahtunut aiemmin? kuka tuo heppu on?' Näen itse elämän näytelmänä (heh, tai larppina) jonne saavumme joskus summittainen tai melko valmis hahmo käsissämme, ja muiden avulla alamme ymmärtää omaa ilmaisuamme. Joskus meidän taas on improvisoitava täysin.
Parina hyytävänä iltana, kun olen pyöräillyt kotiin päin, olen kuullut junan suhahtavan asemalle. Onko se illan viimeinen juna, nyt kun yöjunat eivät enää kulje? Onko siinä matkustajia vaiko pelkkää rahtia? Kun yössä kuulen junan kaukaa, tai näen vilaukselta sen suhahtavan ohi valon loistaessa ikkunoista, se tuntuu kummitusjunalta, epäinhimilliseltä olennolta. Un poitrail large... Presque humain. Juna kiitää halki yön, määrätyllä raiteellaan, enkä silti tiedä sen määränpäätä - joskus elämänsä tuntee yhtä arvoitukselliseksi. Minusta se on kaunista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti